Kylmät ja Kuumat puheenaiheet. Asiaa sieltä ja täältä.

Susihysteriaa jo parisataa vuotta!

Susissa on tietynlainen paradoksi.

Susi on laumaeläin ja susilauma elää metsien kätköissä, eikä päästä edes satunnaista marjastajaa kilometriä lähemmäs. Lauma karttaa ihmisasutusta ja rakennuksia. Paradoksi syntyy siinä, kun susia nähdään vilaukselta taajamissa ja ensimmäinenkin näköhavainto aiheuttaa ihmisissä hysteeristä pelkoa. Kaatolupia aletaan anoa välittömästi ja ennen edes luvan saantia joku ottaa oikeuden omiin käsiin ja tussauttaa lauman johtajan kuoliaaksi, tällöin lauma hajoaa ja yksittäisitä susista voi tulla riesaa taajamiin.

Susi laumaeläimenä metsästää laumassa, kun lauma on hajonnut, niin susi menettää laumametsästyksen edun ja alkaa tekemään satunnaisia hyökkäyksiä pihoihin helpon saaliin toivossa. Vanhat yksilöt, eivät enää saa luonnonvaraisia eläimiä kiinni ja siksi hyökkäyksiä maatiloille saattaa tapahtua. Ihminen voi yrittää säikyttää yksinäisen suden tiehensä, joka on haavoittamista parempi vaihtoehto, sillä huonolla tähtäyksellä haulit vahingoittavat, mutta eivät tapa - loukkaantunut susi on hengenvaarallinen mille tahansa elolliselle - ei vain ihmiselle.

Konfliktitilanteissa ihmisen typeryys korostuu kun ensin toimitaan ja sitten mietitään seurauksia.

Susihysteriaa parisataa vuotta.

Suomessa sudet herättävät ihmisissä suurta pelkoa vaikka suomen pinta-alasta 75% on metsän peitossa, mikä on luonnollista elinaluetta peto- ja riistaeläimille. Meidän pitää myös ymmärtää 1800-luvun tiukkaa kristillis-yhteiskuntaa Suomessa, mikäli haluamme ymmärtää suttamme paremmin.

Tiukka, kristitty elämäntapa 1800-luvulla oli sitä aikaa, jolloinka avioton lapsi oli perheen ja suvun häpeäpilkku, moni nainen salasi raskautensa ja synnytti salassa. Synnytyksen jälkeen vauva yleensä tukahdetuttiin ja haudattiin pieneen kuoppaan metsän laitamille. Koska tällaiset haudat eivät olleet syviä, saattoivat petoeläimet kaivaa haudat auki - no, arvaatte mitä sitten tapahtui. 

Suomessa susihyökkäysten piikki lasten kimppuun ajoittuu yllättäen nälkävuosille ja silloinkin perheen tehtävä oli vain ilmoittaa papille mihin lapsi oli kuollut. Pappi ei ollut murhatutkija ja petoeläimen päälle syy oli helpompi kaataa, lapsen murhasta kun sai kuolemanrangaistuksen. Pohjanmaalla, missä oli vähiten aviottomia lapsia 1800-luvulla tapahtui lapsenmurhia eniten ja käsittääkseni siellä on tänäkin päivänä susihysteriaa ihan vuosittain.

Tietyt eläimet herättävät ihmisessä luontaista, ohjelmoitua pelkoa jolle emme mitään voi, mutta pelon turha lietsonta aiheuttaa vain hätiköityjä päätöksiä ja päänvaivaa, tehden elämästä hiukan vaikeampaa. 

Sillä välin kun keskitymme miettimään mahdollisia keinoja susikannan vähentämiseen, jo ennen kuin mitään lasten kimppuun hyökkäyksiä on tapahtunut, niin unohdamme, että - "ihmisen paras ystävä" - koirat, hyökkäävät lasten kimppuun vuosittain ja aiheuttavat pahaa jälkeä ja elinikäisiä arpia. Silti kohtelemme koiraa yksilönä, emmekä halua lahdata koko koirien laajaa sukua vain muutaman poikkeustapauksen vuoksi.  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Jouko Koskinen

Niinpä - täälläkin joku täysin vieraantunut 'eläinystävä' lässyttää " röyhkeä susi tuijotti ja paljasti hampaansa " .

Varsinainen ajatuksenlukija. Elukan pelkotila ei ansaitse edes säälin hiventä - henki pois vaan.

Luultavimmin vielä ns. koirasusi joka on toki rohkeampi kuin oikea metsäsissi. Katsomalla takaisin ja läpsäyttämällä rukkasia yhteen luikkii silti pakoon häntä koipien välissä.

Käyttäjän VivianLaukka kuva
Vivian Laukka

Niin, taisin itse asiassa lukea sen blogi kirjoituksen ja tulin lievästi sanottuna närkästyneeksi kirjoittajan susipropaganda agendasta.

Johan Lom

Susikannan tilaa Suomessa kuvaakin parhaiten juuri se tosiseikka, että lehtiin repäistään suuret otsikot, kun joku on jossain nähnyt vilauksen sudesta.

Toimituksen poiminnat