Kylmät ja Kuumat puheenaiheet. Asiaa sieltä ja täältä.

Suurpedot kriisissä! Osa 1

Monissa maissa suurpetojen lukumäärä on tipahtanut hälyttävästi yli 90 %. Mitä se käytännössä tarkoittaa, kun ihmiset levittäytyvät yhä laajemmille alueille ja raivaavat koskematonta erämaata omaan käyttöönsä?

Olemme osa luontoa, emme sen ylä- tai alapuolella, myös meidän pitäisi pystyä tulemaan toimeen muun luomakunnan kanssa, ilman että asetamme omat tarpeemme aina kaiken muun yläpuolelle. Tutkijat ympärimaailmaa yrittävät kuumeisesti selvittää, mitä vaikutuksia suurpetojen häviämisellä on ravintoketjuun ja ekosysteemiin.

Afrikassa leijonapopulaatio on kutistunut 400,000 yksilöstä vain 20,000 sitten vuoden 1940. Valtamerissä elävistä haista noin 90 % on hävitetty viimeisen 20 vuoden aikana. Euroopassa karhujen määrä on hälyttävästi alentunut, kuten susien ja kotkienkin kannat ovat huvenneet olemattomiin. Jo nyt suurpetojen vähäinen määrä on muuttanut ekosysteemiä ja ravintoketjua kaikkialla: maalla, vedessä ja ilmassa.

Sudet luonnossa

Yhdysvalloissa, Yellowstonen kansallispuistosta viimeinen susi kaadettiin vuonna 1920, kunnes niitä alettiin istuttamaan aluelle uudelleen 1995. Sinä aikana kun susia ei kansallispuistossa ollut, niin kansallispuiston kasvillisuus kärsi mittavat vahingot, kun hirvieläimet ja jyrsijäkannat räjähtivät. Peurat vahingoittivat kasvillisuustta syömällä niin paljon puuntaimia, että paikallinen majavakanta kuoli sukupuuttoon. Kun majavakanta katosi, katosi samalla niiden luomat luonnonarkkitehtuuriset maisemat, jotka tarjosivat elämää lukuisille muille lajeille eläimistä kasvillisuuteen asti.

Vain muutama vuosi sen jälkeen kun susikanta oli istutettu kansallispuistoon uudestaan, huomasivat biologit tapahtuneen suuren muutoksen ekosysteemissä. Hirvieläinten määrä tipahti ja alueella vielä elävistä yksilöistä tuli varovaisempia, eivätkä enää tehneet tuttavuutta alueen ihmisvierailijoiden kanssa.

Sudet Suomessa

Yellowstonen kansallispuisto on hyvä esimerkki minkälaisia vaikutuksia susilla on ekosysteemiin ja mitä seurauksia sillä on, jos kanta hävitetään kokonaan. Periaatteessa pienet kylät ja paikkakunnat ovat täysin erämaankeskellä, missä ei ole mitään muuta kuin villiä luontoa. Ihmisten pitäisi syrjäseuduilla oppia tulemaan toimeen luonnon kanssa, eikä taistella sitä vastaan. Minäkin pääsen helposti erämaan keskelle täältä Tampereen keskustasta, ei tarvitse kuin matkustaa 50km ihan mihin suuntaan tahansa, niin on täysin metsän keskellä. Ja kyllä - minä itse tiedostan ne vaarat, mitä luonnossa saattaa tulla vastaan.

Keskisuomessa, missä erämaata on vielä enemmän kuin Pirkanmaalla, olen lukuisat kerrat käynyt patikoimassa, mutta kertaakaan en ole törmännyt yhteenkään suurpetoon. Luulisi, että paikassa, missä asumatonta lääniä on satoja kilometrejä, olisi enemmän elämää. Ainoat suurpedot olen nähnyt eläintarhoissa - villinä en koskaan.

Periaatteessa minua huvittaisi nähdä se päivä, jolloin Suomesta on kaikki sudet kaadettu. Ehkä rauhaa olisi hetken ja sitten huomattaisiin ne vaikutukset, mitä Yellowstonessa. Metsänomistajilla olisi kova työ pitää hirvieläinten kannat kurissa ja hoitaa samalla metsääkin, myös valtion metsiin kohdistuisi suuri vahinko kun jyrsijöiden ja hirvieläinten kannat kasvaisivat räjähdysmäisesti. Aina tietysti voi pitää suurriista eläimet kurissa, mutta kuka haluaa aloittaa sodan pienriistan kanssa, joka populoituu vielä nopeammin?

Entäpä haittavaikutukset haja-asutus alueilla?  

Sitten kun susia ei enää Suomessa olisi ollenkaan, niin haja-asutuksilla olisi päänvaivaa suurista riistaeläimistä, kuten hirvistä, jotka Yellowstonessakin muuttuivat luontaisen vihollisen kadottua, enemmän röyhkeimmiksi ja uskaltautuivat kansallispuiston vierailijoidenkin kimppuun.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

kati sinenmaa

Täällähän oli se yksi, joka julisti vihaa susia vastaan. Nyt voidaan havaita, että susiviha on taasen täällä. Susivihahan on ainoastaan ihmisen reviirikäyttäytymistä; ettei laji voi sietää toista lajia, joka käyttää samaa ekolokeroa, samoja saaliseläimiä. Kyseessä on erittäin primitiivinen reaktio, joka toimii hyvin bakteereillakin.

Metsästäjät haluavat tuhota ns. petoeläimet, koska metsästäjät haluavat itselleen kaikki saaliseläimet. Sen vielä ymmärtäisi, jos metsästäjät söisivät kotkan lihaa, suden lihaa, ahman lihaa, variksen lihaa, ketun lihaa.. Mutta kun ne tapetaan pelkästään hyvin primitiivisen reaktion ilmentymänä, jossa ei ole ihmistä tippaakaan.

Ja kaiken tämän takana on rikkaiden mieletön himo lisätä ihmiskunnan lukua ilman määrää, jotta rikkaille riittäisi halpatyövoimaa. Jos ihmiskunnan lisääntymiseen ei puututa kovalla kädellä, niin koko luomakunnalla ei ole toivoa, eikä lisääntymiseen voida puuttua niin kauan, kun uskotaan jatkuvaankasvuun (rikkaiden rikastumiseen, suom. huom.).

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

"Periaatteessa minua huvittaisi nähdä se päivä, jolloin Suomesta on kaikki sudet kaadettu. Ehkä rauhaa olisi hetken ja sitten huomattaisiin ne vaikutukset, mitä Yellowstonessa. Metsänomistajilla olisi kova työ pitää hirvieläinten kannat kurissa ja hoitaa samalla metsääkin, myös valtion metsiin kohdistuisi suuri vahinko kun jyrsijöiden ja hirvieläinten kannat kasvaisivat räjähdysmäisesti."

Olet varmasti jo nähnyt tuon ajan. Sitä sanotaan 1900-luvuksi. Vielä nykyäänkin Suomessa on kuntia enemmän kuin susia, eli jokaiseen kuntaan ei riitä sutta hirviä kouluttamaan edes teoriassa.

kati sinenmaa

Eikös siellä Isossa Puistossa havaittu, että susien palauttaminen lisäsi lajeja ja sai ne terveemmiksi.

Muoks:
Metsästäjä ottaa aina sen parhaimman yksilön, kun taasen ns. pedot ottavat ruuakseen ne heikot. Kyseessä on joulukuuusi-ilmiö; Ihminen käy metsästä kaatamassa kaikkein terveimmät kuuset itselleen joulukuuseksi ja sitten hoilottaa, että oi kuusi puu oi kuusi puu... Ja sitten ihminen vollottaa, kun kaikki taantuu geneettisesti ja miehen ihmisen itiötkin ovat vähissä ja älykkyys laskee ja kaikenlaiset hunsvotit vain lisääntyvät.

Susilla ei vielä ole havaittu lonkkavikoja

Toimituksen poiminnat