Kylmät ja Kuumat puheenaiheet. Asiaa sieltä ja täältä.

Traditionaalinen yhteiskunta Osa I

Nykyajan ihminen on ennen kaikkiea yksilö, mutta satoja vuosia kestänyt kehitys traditionaalisesta kokonaisajattelusta on toinen uuden ajan selvistä, katkeamattomista kehityslinjoista. Toinen on suhtautuminen lapseen.

Traditinaalinen yhteisö ei kestänyt vapaata seksuaalisuutta jotan se asetti tiukat rajat seksuaalisuudenilmaisuun. Mutta nuo rajat asetettiin erikoisesti naisille. Seksuaalinen vapaus olisi tuolloin järisyttänyt valtarakenteiden perusteita ja aiheuttanut vaarallisen väestönlisäyksen. Jos nainen halusi esittää tunteitaan jollekin muulle kuin vanhempien valitsemalle miehelle, niin hänen piti ensisijaisesti olla erityisen varovainen.

Vanhollinen vastakohta

Traditionaalinen ihminen oli vanhollinen koska vanhassa pysyminen oli turvallista. Muutosta ei hyväksytty ja se pyrittiin tukahduttamaan kaikin keinoin. Elämän jatkuvuus riippui siitä, että kaikki tehtiin perinteitä noudattaen, vaikka joku olisi tiennyt tehokkaammankin keinon. Ihmiset elivät yhdessä, kukaan ei saanut jättää yhteisöä yskityiselämän vuoksi - sellaista ei edes ymmärretty olevan olemassa. 

Yksilöllisellä seksuaalisella kaipuudella, rakkaudella, ei ollut tilaa traditionaalisessa yhteiskunnassa. Avioliiton tehtävä oli olla kauppa, joka vahvistaa perhettä, eikä toteuta yksilöllisiä onnentoiveita. Rakkautta ja intohimoa pidettiin mielenhäiriönä ja se piti tukahduttaa kaikin keinoin. 

Muutos nykyaikaiseen ajattelumalliin näkyy perheen ja lapsen asemassa parhaiten. Tänä päivänä pidetään halveksittavana valita puoliso taloudellisisn perustein, joka ennen oli lähes ainoa kunniallinen valintaperuste. Tänä päivänä on myös ihmisten mielestä luonnotonta lähettää lapsi heti syntymänsä jälkeen toiselle paikkakunnalle vieraan hoitoon ja pois kokonaan kotoa seitsemänvuotiaana - joka oli ennen itsestäänselvyys yhteisössä. 

Kun ajattelemme "Vanhan hyvän ajan perhettä" hellimme mielessämme myyttiä suuresta ihmisjoukosta lapsen ympärillä, johon kuuluvat vanhemmat, tädit, sedät, isovanhemmat ja serkut. - Mutta se on vain kuvitelmaa ja utopiaa, joka ei ole koskaan tapahtunut. 

Perhe ja lapset

Uuden ajan alkupuolella puolison valinta kuului vanhemmille. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" kehotti Pyhä Kirja ja sitä käskyä noudatettiin. Lapset kasvatettiin niin ehdottomaan alistumiseen, että edes harva uskalsi vastustaa vanhempiensa tahtoa. Tottelemattomalle koitti kovat ajat: 1400-luvulla Agnes Paston-niminen äiti sulki tyttärensä kuukausiksi pieneen huoneeseen, missä äiti pieksi tytärtään, joka olisi halunnut valita oman aviomihensä, niin usein, että tyttären kallo murtui kahdesti, ennen kuin tytär antoi periksi äidilleen. Kysymys ei ollut siitä, että Agnes Paston olisi ollut sadisti, hän vain kuvitteli toimivansa tyttärensä parhaaksi.

Yhteisön, ei vain vanhempien, valvonta oli niin tiukkaa, että yleisesti hyväksytyistä tavoista poikkeaminen asetti yrittäjän taloudellisesti ja henkisesti kestämättömään asemaan. Avioliitto oli solmittava oikean henkilön kanssa, oikealla tavalla, muuten oli vaarassa joutua koko yhteisön ulkopuolelle, eikä ulkopuolella selvinnyt hengissä.

Vaimonmyynti oli 1700-luvulla köyhällistön suosima tapa suorittaa ero. Mies sitoi köyden vaimonsa kaulaan ja kuljetti tämän torille kuin lehmän, jossa vanha vaimo sitten "huutokaupattiin" ennalta sovitulle ostajalle.Menettely oli yhtä laillinen toimenpide kuin aristokraattien kalliilla ostamat avioerot, joita parlamentti myönsi.

Eurooppalaisia lapsia laiminlyötiin ja pahoinpideltiin, heidän tahtonsa murrettiin hyvin pieninä. Sylilapsilta puuttui äitihahmo, vanhemmat, sisarukset, omaiset ja hoitajat kuolivat ympäriltä. Lapset sidottiin tiukkoihin kapaloihin ja iän karttuessa korsetteihin sukupuolesta riippumatta.

Lähes täydellinen empatian puute, myötätunnon osoitus ja puute kasvatti lapsista vihamielisiä maailmaa kohtaan ja heistä kasvoi myöhemmin aikuisia, jotka osasivat vain alistaa tai olla alistettuina.

On selvää, että nykyaikana emme voi löytää avioliitoista sitä tunnetta, jota nykyään kutsutaan rakkaudeksi. Rakkaus ei ollut millään tavalla tarpeellinen avioliitossa, sitä ei odotettu, eikä sen puute häirinnyt.

Nykyaikaiseen tunteilla yliladattuun ydinperheeseen tottunut ihminen kauhistuu traditionaalisen perheen kylmyyttä- Menneisyyttä ei kuitenkaan pidä suodattaa tämän päivän asenteiden läpi: Kun odotukset olivat matalat, ei tullut pettymyksiä. Avioliitolta ei odotettu rakkautta, lämpöä ja uskollista ystävyyttä kuten nykyaikana. Parhaimmillaan osapuolet kasvoivat tovereiksi, tottuivat toisiinsa ja pitivätkin puolisistaan. Enempää ei vaadittu. Avioliitto oli aina taloudellinen ja poliittinen sopimus, ei nykyajan romanttinen satu johon me kasvamme uskomaan.

 

Referaatti Kaari Utrion kirjasta: Eevan tyttäret.    


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minä jotenkin epäilen tätä noin niinkuin Suomen alueen osalta. Sillä perusteella, mitä tällä hetkellä ymmärrän Suomen alueen (lähi)historiasta.

Utrio tehnee virhearvioinnin pohdiskellessaan jotain lähihistorian olematonta Eurooppalaista yhtenäiskulttuuria. Tämä menee samaan settiin sen myytin kanssa, että roviolla noitina kärtsäsivät naiset.

Kristinusko toki toi keskiajalla moisen "traditionaalisen" järjestyksen mukanaan, mutta kuinka vahvasti se tarttui maaorjiin, siitä en tiedä.

Joka tapauksessa, "traditionaalinen" merkiksi keskiajalla nimenomaan pakanuutta ja siinä naisen asema oli erilainen ja seksuaalisuus vapaampaa. Naisen väki oli hänen kyvyssään luoda uutta elämää tyhjästä. Toimia porttina maailmaan.

Pointti on kai se, että historiasta saa käsin poimimalla millaisen vaan. Jotenkin särähtää vaan se, että otetaan jokin nykyinen tapa identifioitua kulttuurialueeseen ja viedään se satoja vuosia taaksepäin. Tosiasia varmaankin on, että tämä meidän nykyinen valtakulttuurimme on melkoinen harha. Olemme trendi-ideologioiden mukana olettaneet asioita, joita ei (ehkä) ole olemassakaan siinä viitekehyksessä, jossa olemme.

Käyttäjän VivianLaukka kuva
Vivian Laukka

Kirjoituksessa minä - eikä Kaari Utriokaan - puhu keskiajan pakanallisuudesta vaan Uudella ajalla, valistus kautena alkaneesta kurinpidollisesta patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa myöskin uskonto on täysin erilainen vaikka Pyhä Kirja ei (kuulemma) ole muuttunut yhtään - vain tulkinnat ja siitä otetut pominnot ovat muuttuneet.

Suomeen saapui patriarkaalinen kristinusko verrattaen myöhään, kun länsieurooppalaiset olivat alkaneet jo maallistua 1800-luvun lopulla, niin Suomesta yritettiin vielä silloin kitkeä pohjoiskarjalasta vanhaa Kalevalan uskontoa pois. Täällä myös uskonnollinen yhteiskunta piikki kehittyi huippuunsa vasta 1900-luvun alussa, jolloin alkoi todellinen uskonnollistaminen yhteiskunnassa. Eikä Suomessakaan saanut kritisoida Pyhää kirjaa tai auktoriteetteja, joita pidettiin luonnonlakiin varrettavana tilana maaorjista lähtien.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Se toki on selvää, että ette puhu.

Lähinnä kiinnitin huomion siihen, että tekstissä mielestäni hypitään ajasta ja paikasta toiseen ja puhutaan niistä kuin jonkinlaisesta yhdestä todellisuudesta ja silti kuitenkin väitetään, että:

"Kun ajattelemme "Vanhan hyvän ajan perhettä" hellimme mielessämme myyttiä suuresta ihmisjoukosta lapsen ympärillä, johon kuuluvat vanhemmat, tädit, sedät, isovanhemmat ja serkut. - Mutta se on vain kuvitelmaa ja utopiaa, joka ei ole koskaan tapahtunut.

Minkä myyttisyys taas riippuu oikeastaan siitä, keistä ja missä puhutaan. Moisia perhemalleja kun on ollut ennen ja on nykyäänkin. Olennainen kysymys on ainoastaan, että missä.

Käyttäjän VivianLaukka kuva
Vivian Laukka Vastaus kommenttiin #3

Minun käsitykseni referaatista on se, että teksti tiivistetään vain pääpointteihin. Olisin voinut tietysti kirjoittaa leveämminkin, ja kertoa muitakin esimerkkejä vuosisatoihin liittyen, mutta suurin pointti tekstissä on se, että Kaari Utrio puhuu euroopasta, joka oli - ja on edelleen - erittäin kristillinen.
Tekstin tarkoitus on vain tuoda esille sitä mitä patriarkaalisessa yhteiskunnassa on tapahtunut ja miten uskonto on asiaan vaikuttanut.

Se on myös yksi syy sille, miksi minä itse vieroksun vielä nykyäänkin tapahtuvaa mielikuvitusolentojen "hypetystä". Rukous on parempi kuin rokote ja kuinka edelleen uskonnosta poimitaan vain juuri ne kohdat jotka sopivat sen ajan oikeus- ja moraalikäsityksiin.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Kiitos Vivian, että toit kaaren esille.

Ihmettelen tuota nimeä Kaari, mistä se oikein tulee?
Kyllähän tuo sopii Utriolle, kun piirtää naishistorian kaaria.

Toimituksen poiminnat